9.12.2008

Kanne ja vastaus Espoon käräjäoikeudessa

A:n ja B:n kuolinpesien pesänselvittäjä ja -jakaja, asianajaja Y lausui Espoon käräjäoikeudessa C:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että kuolinpesiin kuului yhtä suurin osuuksin erään huoneiston hallintaan oikeuttavat asunto-osakeyhtiön osakkeet. A:n kuoleman jälkeen B oli jäänyt asumaan mainittuun huoneistoon.

B oli solminut avioliiton 14.11.2005 C:n kanssa. B oli kuollut 24.1.2006, minkä jälkeen C oli ilmoittanut käyttävänsä perintökaaren 3 luvun 1 a §:n mukaista lesken hallintaoikeutta tähän asuntoon, vaikka asunto ei ollut ehtinyt olla puolisoiden yhteinen koti, vaan C oli vasta B:n kuoleman jälkeen muuttanut asuntoon.

Huoneisto ei sisältynyt kokonaisuudessaan vaan ainoastaan puoliksi B:n jäämistöön. C hallitsi oikeudetta asuntoa. C ei ollut vapaaehtoisesti muuttanut asunnosta, eikä asuntoa näin ollen ollut voitu realisoida ositusten tai jaon tekemiseksi. Tämän vuoksi Y vaati, että C velvoitetaan palauttamaan asunto kuolinpesien hallintaan ja heti häädön uhalla muuttamaan asunnosta sekä suorittamaan kuolinpesille korvausta asunnon käyttämisestä.

C vaati kanteen hylkäämistä tai sen jättämistä tutkimatta. C oli B:n leski ja hänen kuolinpesänsä osakas. C ja B olivat seurusteluaikanaan asuneet vuorotellen kummankin asunnossa. Heidän yhteinen tarkoituksensa oli ollut muuttaa yhdessä kysymyksessä olevaan asuntoon. Sen vuoksi C oli joulukuun lopussa 2005 irtisanonut vuokrasopimuksen vuokra-asunnostaan päättymään 1.3.2006. Vedoten lesken hallintaoikeuteen C oli muuttanut kysymyksessä olevaan asuntoon.

Pesänselvittäjällä ei ollut oikeutta ajaa kannetta pesän osakasta vastaan. Pesänselvittäjän toimivalta käsitti vain ne asiat, joissa vainajallakin olisi ollut oikeus kanteen ajamiseen. B:llä ei olisi ollut oikeutta ajaa häätökannetta ennen osituksen toimittamista. Pesänselvittäjälle ei kuulunut sellaisten kanteiden ajaminen, joilla oli merkitystä tulevan perinnönjaon kannalta. Asiassa oli kysymys osituksen sovittelusta, lesken hallintaoikeudesta asuntoon ja asumiskorvauksesta, minkä kysymyksen ratkaiseminen kuului pesänjakajan toimivaltaan. Kanne oli siten ennenaikainen.

Käräjäoikeuden tuomio 9.5.2007

Asiassa oli kysymys siitä, oliko pesänselvittäjällä oikeus ajaa kannetta pesän osakasta eli tässä tapauksessa leskeä vastaan ja voiko pesänselvittäjä ajaa kannetta, jolla oli merkitystä tulevan perinnönjaon kannalta. Kysymys koski jaossa sitä, oliko leskellä oikeus perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin nojalla pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytettyä tai muuta jäämistöön kuuluvaa lesken kodiksi sopivaa asuntoa.

Pesänselvittäjän toimivaltaan kuului perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan edustaa kuolinpesää kolmatta vastaan sekä kantaa ja vastata pesää koskevissa asioissa. Säännöksestä ei suoraan selvinnyt, oliko pesänselvittäjällä oikeus ajaa kannetta myös pesän osakasta vastaan. Tätä oikeutta ei ollut kielletty. Kuitenkin oli selvää, että asunnon hallinnan siirtäminen, siihen kuuluva häätömääräys ja myös korvaus asunnon käytöstä liittyivät lesken hallintaoikeuteen. Tällaiset kysymykset ratkaistiin osituksessa ja perinnönjaossa. Pesänjakajalla oli lesken hallintaoikeudesta ensisijainen ratkaisuvalta, kun pesänjakaja oli määrätty.

Pesänjakaja oli ilmoittanut, ettei osituksia tai jakoja ollut tehty. Kanteen vaatimukset liittyivät jaossa huomioon otettaviin seikkoihin. Ennen jakoa ei voitu määrätä kanteessa esitetyistä vaatimuksista. C:n vetoamista lesken hallintaoikeuteen ei voitu pitää ilmeisen perusteettomana, koska avioliiton ja tosiasiallisen B:n kanssa yhdessä asumisen johdosta hallintaoikeuden perustunnusmerkit olivat olemassa. Ennen jaossa tehtävää hallintaoikeutta koskevaa ratkaisua oli toimitettava ositukset, joissa selviäisi, olisiko C:llä mahdollistakaan käyttää lesken hallintaoikeutta. Käräjäoikeus ei voinut antaa ennakkoratkaisua kannevaatimuksista osituksen ja jaon ollessa pesänjakajan ilmoittamin tavoin kesken.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Arto Järvinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.11.2007

Hovioikeus, jonne kuolinpesät valittivat, lausui, että pesänselvittäjän tuli perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin. Pesänjakajan toimivalta oli perintökaaren 23 luvun säännösten perusteella laaja ja yksinomainen siten, että vain hänellä oli valta tehdä pesänjakoon kuuluvat ratkaisut. Pesänjakajalla oli myös velvollisuus ryhtyä kaikkiin niihin toimiin, jotka olivat välttämättömiä jaon kannalta ja hänen suoritettavissaan. Kuten käräjäoikeus oli todennut, pesänjakajalla oli lesken hallintaoikeutta koskevan kysymyksen osalta ensisijainen ratkaisuvalta. Tämä ilmeni myös perintökaaren säätämiseen liittyvistä esitöistä (HE 225/1982 vp s. 11).

Käsiteltävänä olevassa asiassa oli selvitetty, että C oli väittämäänsä lesken hallintaoikeuteen vedoten kieltäytynyt luovuttamasta kanteessa tarkoitettua asuinhuoneistoa kuolinpesien hallintaan. Käräjäoikeudelle annetusta pesänselvityskokouksen pöytäkirjasta ilmeni, että C:n tuolloinen oikeudenkäyntiavustaja oli selvittänyt hänelle, että hallintaoikeuden hyväksymiselle ei ollut oikeudellista perustetta. Kysymyksellä väitetystä hallintaoikeudesta oli asiassa erityinen merkitys, koska pesänjakaja ei ollut C:n menettelyn johdosta voinut ryhtyä tarpeellisiin toimiin asunnon realisoimiseksi ositusten ja perinnönjakojen suorittamiseksi. Pesänjakajalla ei myöskään ollut toimivaltaa ryhtyä toimenpiteisiin C:n häätämiseksi asunnosta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että Y:llä oli käräjäoikeuden määräämänä kuolinpesien pesänselvittäjänä ja -jakajana ollut oikeudellinen tarve saattaa lesken väitettyä hallintaoikeutta ja häätöä koskeva, luonteeltaan kiireellinen kysymys perintökaaren 19 luvun 13 §:n nojalla tuomioistuimen ratkaistavaksi kuolinpesien saattamiseksi jakokuntoon sekä ositusten ja perinnönjakojen toimittamiseksi.

Asiassa oli riidatonta, että A:n ja B:n jälkeen ei ollut toimitettu osituksia eikä perinnönjakoja ja että B oli A:n kuoleman jälkeen pitänyt perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin nojalla jakamattomana hallinnassaan heidän yhteisenä kotina käyttämäänsä ja yhteisesti omistamaansa asuntoa. Edelleen oli riidatonta, että B oli kuollessaan ollut naimisissa C:n kanssa.

Perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso sai pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisältynyt eloonjääneen puolison varallisuuteen. Pykälän 3 momentin mukaan eloonjääneen puolison oikeuteen pitää mainittu omaisuus hallinnassaan oli sovellettava, mitä perintökaaren 12 luvussa oli säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta. Perintökaaren 12 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saanut luovuttaa toiselle.

Perintökaaren 3 luvun 1 a §:n säännöksellä oli hallituksen esityksen (HE 225/1982 vp s. 10) mukaisesti tarkoitettu suojata eloonjäänyttä puolisoa ensiksi kuolleen puolison rintaperillisen tai testamentinsaajan tekemältä jakovaatimukselta. Sillä ei ollut mahdollista antaa eloonjääneelle puolisolle suojaa tilanteessa, jossa puolisot eivät olleet omistaneet yhteisenä kotina käytettyä asuntoa. Eloonjääneellä puolisolla oli tällaisessa tilanteessa kuitenkin mahdollisuus perintökaaren mukaisiin oikeussuojakeinoihin sekä muun muassa perintökaaren 8 luvun 2 §:n nojalla mahdollisuus vaatia avustusta. Tällaisten seikkojen arviointi kuului ensisijaisesti pesänselvittäjän ja -jakajan tehtäviin.

Asiassa ei ollut väitetty, että C omistaisi osaakaan asunnosta. Se oli ollut A:n ja B:n ja sittemmin heidän jakamattomien kuolinpesiensä yhteisesti omistama. Edellä mainittujen seikkojen perusteella B ei ollut voinut luovuttaa perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin nojalla hallitsemaansa asuntoa edelleen C:lle eikä C ollut voinut saada mainitun lainkohdan mukaista suojaa. C oli näin ollen velvoitettava heti palauttamaan asunto kuolinpesien hallintaan. C ei ollut esittänyt sellaisia syitä ja perusteita, joiden vuoksi häätöä voitaisiin pitää aiheettomana tai kohtuuttomana.

Lausumillaan perusteilla hovioikeus jätti asumiskorvausta koskevan vaatimuksen tutkimatta.

Hovioikeus velvoitti C:n heti palauttamaan asuinhuoneiston A:n ja B:n kuolinpesien vapaaseen hallintaan ja häädön uhalla heti muuttamaan huoneistosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Pertti Lattunen ja Eero Arvo. Esittelijä Matti Aalto.

Perustelut

Kysymyksen asettelu

1. Avioliitossa olleiden, 26.10.1998 kuolleen A:n ja 24.1.2006 kuolleen B:n kuolinpesien omaisuus on 16.6.2006 määrätty pesänselvittäjän hallintoon. Asianajaja Y on määrätty pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi suorittamaan ositukset A:n ja B:n sekä B:n ja C:n välillä sekä ositusten jälkeen perinnönjaot A:n ja B:n jälkeen. Kuolinpesiin kuuluu muun ohessa A:n ja B:n aikanaan yhdessä omistamat, erään asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. B:n kuolinpesän osakkaita ovat hänen rintaperillisensä D ja leski C.

2. C on pesänselvityskokouksessa 11.9.2006 vaatinut, että hän saa pitää jakamattomana hallinnassaan sanotun kuolinpesiin kuuluvan asunnon. D on vastustanut vaatimusta. Y on 28.9.2006 vireille panemassaan kanteessa katsonut, että C hallitsee oikeudettomasti mainittua asuntoa, ja vaatinut, että C velvoitetaan häädön uhalla muuttamaan asunnosta sekä suorittamaan kuolinpesille korvausta asunnossa asumisesta.

Oikeudellinen arviointi

3. Perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan pesänselvittäjän tulee ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Tässä tarkoituksessa pesänselvittäjän tulee ottaa jäämistöomaisuus haltuunsa. Pesänselvittäjä voi siten tarvittaessa ajaa esimerkiksi häätökannetta jäämistöön kuuluvan huoneiston saamiseksi kuolinpesän hallintaan henkilöltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan.

4. Lesken oikeudesta pitää hallinnassaan perittävän jäämistöön kuuluvaa asuntoa säädetään perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa. Sen mukaan eloonjäänyt puoliso saa rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentin saajan oikeuden estämättä pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Näin ollen C:n vaatima lesken hallintaoikeus kanteessa tarkoitettuun asuntoon edellyttää muun muassa sitä, että asunto kuuluu B:n jäämistöön.

5. A:n ja B:n perukirjoista ilmenevien tietojen sekä pesänjakajan tämän jutun yhteydessä esittämien mutta osituksessa sitomattomien alustavien kannanottojen perusteella voidaan sinänsä pitää epätodennäköisenä, että kuolinpesissä suoritettavien ositusten jälkeen puheena olevan asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet tulisivat ainakaan kokonaisuudessaan kuulumaan B:n jäämistöön. Tämä kysymys kuitenkin selviää vasta pesänjakajan kuolinpesissä toimittamissa osituksissa, ja sen ratkaiseminen kuuluu siten pesänjakajan toimivaltaan.

6. Myös sen kysymyksen ratkaiseminen, onko C:llä perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta pitää hallussaan B:n jäämistöön mahdollisesti kuuluvaa asuntoa, kuuluu ensisijaisesti pesänjakajalle (HE 225/1982 vp s. 11). Oikeuskäytännössä on katsottu, että pesänjakaja voi tarvittaessa tehdä tällaisesta vaatimuksesta myös erillisen päätöksen ennen lopullista perinnönjakoa (KKO 1992:94).

7. Pesänjakaja on velvollinen itse ratkaisemaan edellä mainitut ositukseen ja perinnönjakoon liittyvät toimivaltaansa kuuluvat kysymykset. Hän ei siten voi siirtää niitä tuomioistuimen arvioitavaksi esimerkiksi kuolinpesän puolesta esittämänsä häätövaatimuksen esikysymyksenä, eikä toisaalta tuomioistuin voi ratkaista tällaista vaatimusta pesänjakajan ositusta ja perinnönjakoa koskevien alustavien arvioiden perusteella.

8. Pesänjakaja Y ei ole suorittanut osituksia kuolinpesissä eikä myöskään ratkaissut niin ikään toimivaltaansa kuuluvaa lesken vaatimusta oikeudesta pitää hallinnassaan tässä vaiheessa kuolinpesien yhteisomistuksessa olevien osakkeiden nojalla hallittavaa huoneistoa. Näin ollen ei ole edellytyksiä todeta, että huoneiston hallinta on oikeudetonta. Siten myöskään edellytyksiä huoneiston oikeudettomaan hallintaan perustuvan häätövaatimuksen ja siihen liittyvän sivuvaatimuksen tutkimiselle ei ole.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Kanne jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Eeva Vuori (eri mieltä), Kari Kitunen (eri mieltä), Gustav Bygglin ja Jukka Sippo. Esittelijä Matti Sepponen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Kitunen: Hovioikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla tutkin pesänselvittäjä Y:n kanteen.

Oikeusneuvos Vuori: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.